Pääsiäinen raskaana – Ajatuksia odotuksen pyhyydestä

Pääsiäinen on niin ihana juhla. Pääsiäiseen liittyy toki kuolema, mutta myös hedelmällisyys, syntymä ja uudelleensyntymä: elämän syklit kaikkineen. Lapset kyselivät, miksi pääsiäinen on tänä vuonna samana päivänä aprillipäivän kanssa ja tietenkin se piti selvittää.

Tiesin kyllä, että pääsiäinen juontaa juurensa osin kevätpäiväntasauksesta, mutta sitä en vielä tiennyt tai muistanut, että ensimmäistä pääsiäispäivää juhlitaan aina kevätpäiväntasausta seuraavan täysikuun jälkeisenä sunnuntaina. Pääsiäinen yhdistää siis kaksi taivaallista sykliä: auringon sekä kuun kierrot. Pääsiäinen yhdistää myös kristillisiä ja pakanallisia perinteitä. Ja se on minusta hienoa, jokaiselle löytyy siis syytä juhlaan.

Koska kuunkierto vaihtelee vuosittain, voidaan pääsiäistä viettää 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta välisenä aikana. Itselleni kuun kierto merkitsee paljonkin, sillä yleensä oma hormonikiertoni ja sen mukana myös mielialat kulkevat kuun vaiheiden mukaan. Raskaanakin huomaan, miten kierto vaikuttaa.

Olen ollut nyt kolme kertaa raskaana pääsiäisenä. Pääsiäinen on erityisen merkityksellistä aikaa olla raskaana. Pääsiäinen on ylistys hedelmällisyydelle ja uudelle elämälle. Puput on valittu pääsiäisen symboliksi, sillä ne lisääntyvät kuin kanit. Rairuohon voi silmin nähdä kasvavan pienestä siemenestä elinvoimaa säteileväksi vihreäksi matoksi. Keltaiset kukat monistavat vihdoin lämmittävän auringon säteet. Kaiken lumen ja jään alla myös maa valmistautuu heräämään uudelleen eloon. Samalla tavalla raskaana olevan vatsanpeitteiden alla valmistaudutaan uuteen elämään.

Munat ovat kuitenkin pääsiäisen ja hedelmällisyyden ykkössymboli. Niiden muoto on kuin maailmankaikkeus ja sisällä sykkii toinen maailmankaikkeus. Myös raskausvatsa on munan muotoinen.

Ja miten ihmeellistä onkaan antaa ajatus sille, että sen lisäksi että olen minä, jaan tämän oman tilani toisen ihmisen kanssa. Tämä muistuttaa siitä, että emme ole ihmisinä erillisiä, vaan olemme kaikki samaa energiaa.

Sekin on ihmeellistä, että me raskaana olevat olemme tiukasti kytköksissä sukupolvien ketjussa ja ulotumme niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteen. Nimittäin jos kohdussani kasvaa tyttövauva, sen kaikki munasolut ovat jo valmiina näillä raskausviikoilla eli raskauden puolivälin paikkeilla. Sisälläni voi siis olla nyt solu, josta lapsenlapseni saa alkunsa. Ihmeellistä! Toisaalta, minun lasteni solut ovat olleet olemassa jo kun minä olin äitini kohdussa, ja munasolu, josta minä kehityin oli olemassa jo isoäitini kohdussa.

Tähän sopii siis niin hyvin pääsiäisen munaloru ”Mun mummoni muni mammani, mun mammani muni mun, mä munin sun.”

Kiitollista pääsiäistä kaikille.