Palkintojenjako

Pitkästä aikaa vietin syntymäpäivää. Aina ennen juhlapäiviä jännittää. En koskaan odota mitään, mutta aina on silti olemassa pieni riski pettymisestä. Hölmöä.
Perjantai 13. päivä oli kuitenkin juhlaa aamusta iltaan. Tai voiko aamusta edes puhua, kun ei tarvinnut nousta seitsemältä tekemään aamupalaa ja paimentamaan kakaroita?
Avasin silmät vasta, kun Reino saapui lasten, croisanttien, laulutervehdyksen sekä ”Maailman paras äiti” ja ”Vuoden nainen” -mitalien kanssa sängyn laidalle. Lahja oli ilmeisesti löytö maatila-sekatavarakaupasta, jossa olimme edellispäivänä käyneet… Onpahan palkintoja lasten hiihtokilpailuissa jaettavaksi.
Päivällä vaeltelimme kaupungilla oikeaa lahjaa, eli juhlamekkoa, etsien. Mies ja lapset osoittivat uskomatonta kärsivällisyyttä minun seilatessa kaupasta toiseen ja pohtien kolmen vaihtoehdon välillä. Koska oikeanlainen leninki vihdoin löytyi, vastasin myöntävästi saamaani illalliskutsuun.
Ilmeisesti kaikki muut jo tietävätkin, kuinka hyvä ravintola Gaijin on. Paikka oli täynnä hyvää tunnelmaa ja asiakkaitakin. Saimme ainoat vapaat paikat baaritiskiltä. Ruoka oli herkullista: erilaista ja hyvin tehtyä. En oikein osaa nyt kuvailla muuten. Maistakaa!
Illallisen jälkeen minut vietiin tanssimaan. Ja yhdelle drinkille sinne, toiselle tuonne… Ilta oli täydellinen! Parasta oli kuitenkin seuraavan aamun myöhäislahja lapsilta: Kaikki heräsivät vasta kymmeneltä.