Pikainen perheloma Kroatiassa

   Moi lukijat ja terkkuja Kroatiasta. Kotiuduin juuri kokkaamalla ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Kiitos kärsivällisyydestä. Edellisestä postauksesta on taas pitkä aika. Osasyy on tälle viikolle osunut lomamatka.
Olimme ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikeaoppisella perhelomalla ilman työhön tai espanjalaisen sukuni tapaamiseen liittyviä taka-ajatuksia.
En tiedä mistä sain päähäni Kroatian. Googlailin pari päivää kuvia, jonka jälkeen ostin Finskiltä suorat lennot Dubrovnikiin.
Suorat lennot on rajoittava tekijä matkakohteen valinnassa. Vihaan ja pelkään lentämistä vieläkin niin paljon, että jos pitäisi vaihtaa konetta kesken matkan, jäisin varmaan viikoksi puolimatkaan. Lisäksi suora lento on ekologisempi vaihtoehto (vaikka ei sillä voi mitenkään puolustella, lentäminen on todella epäreilua maapalloa kohtaan).

Mljet – vihreää ja turkoosia kansallispuistossa

Vietimme ensimmäiset päivät Mljet-nimisellä saarella. Vuokrasimme auton jo lentokentältä. Noin tunnin matkan päästä lähti lossi, jolla pääsimme puolessa tunnissa saarelle. Airbnb-majapaikan olin varannut kansallispuiston alueelta, saaren eteläkärjestä.
Mljetin värit ovat ehdottomasti veden turkoosi ja mäntymetsän vihreä. Tuo väripari heijastelee ihan kaikessa saarella. Meillähän on tapana kerätä lomalla roskia, ja niin teimme myös tällä kertaa. Ideoimme huviksemme, että kaikille matkailijoille pitäisi laittaa roskavero: jokaisen turistin pitäisi kerätä vähintään tunti päivässä roskia ympäristöstä. Tämä koskee kaikkia lomakohteita.
Mljetin kansallispuistossa on kaksi suolavesijärveä, joiden vesi on todella puhdasta ja aina hieman lämpimämpää kuin meressä. Tästä on hyötyä, etenkin, jos matkustaa sesongin ulkopuolella. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa pienen kanaalin kautta. Kanaalissa oli hauska uida myötä- ja vastavirtaan.
Saarella oli todella rauhallista. Turistisesonki ei ollut vielä alkanut, ja esimerkiksi Solinen kalastajakylässä olimme ainoat asiakkaat. Ravintola avattiin ja grilli sytytettiin meitä varten. Palasimmekin ravintolaan vielä samana iltana uudelleen, sillä sieltä sai parhaat oliiviöljyssä paistetut ranskikset, joita olen syönyt sitten lapsuuteni.
Alunperin tarkoituksemme oli olla Mljetillä kolme yötä, mutta vaihdoimme suunnitelmaa, sillä sain toisena päivänä päänsärkyä vahvan tuoksuisista pesuaineista, joilla majapaikan lakanat oli pesty. Sellaista se sisäilmasairaana matkustaminen on… (ajattelin muuten kirjoittaa tästä aiheesta kokonaisen postauksen).

       

Luksusta ja hyvää sisäilmaa Slanossa  

Mljetiltä tullessa pysähdyimme muutamissa kylissä (Ston ja Mali Ston) ja ajelimme rannikkoa kohti Dubrovnikia. Päätimme yöpyä jossain söpössä kylässä ja löysimme Slanon. Päätin kysäistä huonetta Admiral-hotellista haisteltavaksi. Huoneessa oli superhyvä sisäilma, joten jäimme sinne.
Matkustaminen on helppoa, kun matkatavaroita on vähän. Silloinkin kun lapset olivat vaippaikäisiä ihmettelin sitä, miksi muilla perheillä vaikutti aina olevan mukanaan koko omaisuus. Itse olen pärjännyt aina todella pienellä tavaramäärällä.
Tällä matkalla meidän nelihenkisen perheen tavarat mahtuivat yhteen cabin-laukkuun ja yhteen reppuun. Concierge olikin ihmeissään, kun lapsi teki hänen työnsä ja kärräsi laukkumme huoneeseen.
Hyvän sisäilman lisäksi hotellissa oli aivan mielettömät suolavesiuima-altaat sisällä ja ulkona. Uimme ja pelasimme vuoroin tennistä lähes koko oleilumme ajan.

   

Dubrovnik – juuri sopivan kokoinen seikkailu lapsiperheelle

Dubrovnikissa söimme heti alkuun superhyvin – voin todella suositella Posat-ravintolaa. Se on hintatasoltaan ehkä hieman kalliin puoleinen, mutta laatu ja kokonaisuus kyllä oli sen arvoista.
Koko päivän kävelimme vanhassa kaupungissa leikkien lasten kanssa roolipeliä, jossa olimme linnanherroja, ritareita ja prinsessoja. Välillä pakenimme vihollisten hyökkäyksiä ja välillä pidimme häät lähes tuhatvuotisessa kappelissa. Lavasteet olivat upeat. 

Dubrovnikissa vietimme vain yhden päivän, joka hurahti nopeasti. Melkein liiankin nopeasti, sillä illan suussa seikkailimme vanhassa kaupungissa – vailla tietoa majapaikasta.
Ripeästi kiersimme kävelystä väsähtäneiden lasten kanssa keskustan hotelleja ja monissa oli aivan liian huono sisäilma, esimerkiksi Hilton ja Argentina olivat inhottavan tunkkaisen ja homeisen hajuisia.
Lopulta päädyimme ajamaan jo nukkumaanmenoajan kynnyksellä upouuteen Sheratoniin, jonnekin pikkukylään hieman Dubrovnikin ulkopuolella. Sisäilma ei todellakaan ollut kiitettävä sielläkään, mutta sentään huoneessa oli suuri lasiovi, jonka sai auki yöksi.
Hätätilassa parvekkeellakin olisi voinut nukkua.
Vaikka tästä saa nyt ehkä kuvan äärettömästä säätämisestä, mutta matka ei todellakaan ollut sitä. Vaan todella rentouttava, hauska ja perhettämme lähentävä kokemus.

Tässä vain pieni raapaisu siitä pienestä raapaisusta, joka me lomallamme tehtiin Kroatiaan.
PS. Oletko huomannut, että olen avannut sisäilmajutuilleni nettisivun? Katsopa www.marianordin.fi