Pine mouth eli pinjasuu – outo syndrooma pilasi pääsiäiseni

Meillä oli ihana pääsiäinen, mutta osaltani yksi tärkeä osa pääsiäisestä meni täysin mönkään. Otimme varaslähdön lomaan ja menimme Tallinnaan muutama päivä ennen varsinaista pääsiäislomaa. Olimme pari yötä isäni luona, sillä espanjalainen isoäitinikin tuli vierailulle Tallinnaan.

Ostin Tallinnan Stockalta vähän naposteltavaa, hyviä juustoja, vähän leipää ja paljon pähkinöitä ja siemeniä. Valitsin luomua, mutta en tarkastanut alkuperämaata. Tein dramattisen virheen.

Vetäisin sinä iltana isoja kourallisia pinjansiemeniä suuhuni sen enempää pohtimatta. Seuraavana päivänä tein vielä salaattia, johon laitoin kaikkea ihanaa ja paahdettuja pinjansiemeniä, jotka jäivät matkalta yli.

Yön yli nukuttuani se alkoi. Kaikki minkä suuhun laitoin maistui karvaalle räjähtävän voimakkaasti. Muistin tämän tapahtuneen ennenkin.

Pine mouth eli pinjasuu jo toista kertaa!

Kun esikoinen oli vauva, sain ensimmäistä kertaa kokea mitä on pinjasuu eli pine mouth. Luulin olevani raskaana kun kaikki maistui oudolle. Esikoinen oli kuitenkin alle puolivuotias, joten mietin että onpa tärpännyt nopeasti. Pitkään hoin ääneen outoja makutuntemuksia, kunnes puoliso huomasi saman! Kaikki maistui hänestäkin pahalta. Sitten aloin googlata ja löysin syyn pinjansiemenistä.

Kyse on siis oudosta syndroomasta, joka seuraa pinjansiementen syömistä. Sen seurauksena kaikki maistuu pahalle, joko metalliselle tai karvaalle. Itse kuvailisin makua vahvan oluen maulle. Ja se ei ole kiva maku, kun se tulee kaikesta mitä syö.

Ensimmäisellä kerralla tein myös salaattia, jossa oli omenaa ja pinjansiemeniä. Aloin pohtia, voisiko ilmiö johtua tästä? Olen nimittäin syönyt pinjansiemeniä kymmeniä kertoja tässä välissä, eikä reaktiota ole tullut.

Edellisellä kerralla myös puolisoni sai syndrooman. Tällä kerralla hän ovelana noukki siemenet lautasensa reunalle ja säästyi tältä ikävältä vaivalta. Minusta oli aika kurjaa laittaa koko pääsiäinen perheelle ihania ruokia, joista en itse kovin nauttinut. Banaaniletut, paahdetut kasvikset, jälkkärit, kaikki maistui pahalle. Laitilan Kukko ja luomukaritsa olivat ainoat asiat, jotka maistuivat minusta siedettävälle.

Viimeksi syndrooma kesti kaksi helvetillistä viikkoa. Minulla ei ole tarve laihduttaa. Ehkä jo uskallan nielaista helpotuksesta, makuaisti tuntuu palautuneen normaaliksi.

Pääsiäiseni oli siis ihana, mutta hyvin karvas.

PS. Oletko sinä koskaan kokenut pinjasuuta?