Kantoreppu vai -liina? Näin meillä kannetaan

Kirjoitin Instagramiini näin:

Uskon että moni yleinen terveys- ja mielenterveysongelma on seurausta siitä että arkemme ei anna mahdollisuuksia toteuttaa sitä mihin aivomme ja kehomme on satojen tuhansien vuosien aikana muokkautuneet. Eläintenkin hoidossa pyritään aina tukemaan lajityypillistä käyttäytymistä, ravintoa, elinympäristöä. Miksi ihmisinä suostumme vähempään? Okei tiedän vastauksen, pidämme kantamista raskaana, vauvan vessahätäviestintää hankalana. Haluamme helppoa ja mukavaa elämää. Mutta onko se sen arvoista? Tai edes hyödyllistä ottaen huomioon kaikki negatiiviset seuraamukset?
.
Vaikka minustakin joskus tuntuu että olen yhteiskunnan vanki, seuraavassa hetkessä muistan että mulla on vapaus tehdä monta asiaa aivan toisin. Ei ole pakko täyttää oletuksia. Ja usein ne odotukset on ihan oman pään luomia negatiivisia ajatuskäppyröitä, itseään toteuttavia pahoja ennustuksia.
.
Ennen kuvittelin että selkä ja hartiat tulevat kipeiksi jos kannan vauvaa pitkään. Ja tietenkin ne tulivat. Nyt olen tehnyt empiiristä tutkimusta. Tajusin että se mikä sai selkäni kipeäksi oli katkeroituminen (”Aina minä hoidan tätä vauvaa ja muut vaan hurvittelee”), jos ajattelin näin, tietoisesti tai tiedostamatta, selkä ja niska tuli heti kipeäksi vauvan hoitamisesta. Olin jopa kateellinen niille jotka kantoivat vauvojaan aina kantoliinassa. Nyt olen pari viikkoa lähtenyt aamulla ulos ja kantanut vauvaa koko päivän. Joka askelmalla olen tuntenut vahvan apinaäidin sisälläni, olen tuntenut olevani osa luontoa. Ja selkä ei tosiaan ole tullut kipeäksi! Päin vastoin. Oloni on vahvempi kuin koskaan.
.
Parasta tässä kokeilussa on ollut, että vauva on ilmeisesti saanut päivisin läheisyyskiintiön täyteen. Iltaisin vauva suorastaan vaatii päästä omaan rauhaan, omaan sänkyyn ja nukkuu upeita pitkiä yöunia.
En olisi voinut uskoa tätä todeksi ennen kun kokeilin!

View this post on Instagram

🐒💕 Mä uskon että moni yleinen terveys- ja mielenterveysongelma on seurausta siitä että arkemme ei anna mahdollisuuksia toteuttaa sitä mihin aivomme ja kehomme on satojen tuhansien vuosien aikana muokkautuneet. Eläintenkin hoidossa pyritään aina tukemaan lajityypillistä käyttäytymistä, ravintoa, elinympäristöä. Miksi ihmisinä suostumme vähempään? Okei tiedän vastauksen, pidämme kantamista raskaana, vauvan vessahätäviestintää hankalana. Haluamme helppoa ja mukavaa elämää. Mutta onko se sen arvoista? Tai edes hyödyllistä ottaen huomioon kaikki negatiiviset seuraamukset? . Vaikka minustakin joskus tuntuu että olen yhteiskunnan vanki, seuraavassa hetkessä muistan että mulla on vapaus tehdä monta asiaa aivan toisin. Ei ole pakko täyttää oletuksia. Ja usein ne odotukset on ihan oman pään luomia negatiivisia ajatuskäppyröitä, itseään toteuttavia pahoja ennustuksia. . Ennen kuvittelin että selkä ja hartiat tulevat kipeiksi jos kannan vauvaa pitkään. Ja tietenkin ne tulivat. Nyt olen tehnyt empiiristä tutkimusta. Tajusin että se mikä sai selkäni kipeäksi oli katkeroituminen (”Aina minä hoidan tätä vauvaa ja muut vaan hurvittelee”), jos ajattelin näin, tietoisesti tai tiedostamatta, selkä ja niska tuli heti kipeäksi vauvan hoitamisesta. Olin jopa kateellinen niille jotka kantoivat vauvojaan aina kantoliinassa. Nyt olen pari viikkoa lähtenyt aamulla ulos ja kantanut vauvaa koko päivän. Joka askelmalla olen tuntenut vahvan apinaäidin sisälläni, olen tuntenut olevani osa luontoa. Ja selkä ei tosiaan ole tullut kipeäksi! Päin vastoin. Oloni on vahvempi kuin koskaan. . Parasta tässä kokeilussa on ollut, että vauva on ilmeisesti saanut päivisin läheisyyskiintiön täyteen. Iltaisin vauva suorastaan vaatii päästä omaan rauhaan, omaan sänkyyn ja nukkuu upeita pitkiä yöunia. En olisi voinut uskoa tätä todeksi ennen kun kokeilin! Ps. Myydään hienot vaunut käyttämättöminä. 📷 @slingography

A post shared by Maria Nordin (@marianordin.freetoheal) on Nov 17, 2018 at 12:45am PST

Esikoisen ja keskimmäisen kanssa minulla oli käytössä kantovälineitä, mutta kantaminen ei silti tullut ensisijaiseksi liikkumistavaksi. Ehkä välineet olivat huonot, käytössäni oli tuolloin kantoreppu ja trikooliina. Suurempi syy taisi olla se, että olin itse niin kuormittunut, että kantaminen tuntui liian raskaalta.

Tämän kolmannen kanssa olen käyttänyt rattaita vain muutamia kertoja ja kantamisesta on tullut se ensisijainen tapa kulkea. Tällä kertaa käytössäni on ollut Tula Free to Grow -kantoreppu, Fidella -rengasliina ja ystävältäni Meriltä lainaan saatuja kantoliinoja.

Tosi moni on kysynyt minulta, mikä olisi paras, jos aikoo hankkia vain yhden kantovälineen. Heitän aina vastakysymyksen: Millainen tarve sinulla on?

Nimittäin kaikilla kantovälineillä on hyviä ja huonoja puolia ja toiset soveltvat paremmin toisenlaiseen ja toiset toisenlaiseen käyttöön.

Kantoreppu

Tulan kukkakuvioinen kantoreppu on ollut käytössä ihan vauvan ensimmäisestä viikosta alkaen. Tämän repun saa säädettyä monenkokoiselle vauvalle. Meillä vauva oli jos syntyessään sen kokoinen ja jäntevä, että vauvaa pystyi jo hyvin kantamaan repussa heti parin päivän eikäisestä.

Reppu on aika nopea laittaa, mutta se pitää tietty säätää jokaiselle kantajalle erikseen. Säätö käy nopeasti.

Itse olen käyttänyt reppua kantovälineistä eniten. Reppu sopii sellaisille lyhyille ja keskipitkille matkoille.

Reppu ei yllättäen ole kuitenkaan ihan niin ergonominen kuin kantoliina (poislukien trikooliina). Repussa paino tulee olkainten levyiselle alueelle harteille ja alavatsalle. Synnytyksen jälkeen repun alaremmin puristus voi aiheuttaa painetta lantionpohjan lihaksiin. Itse huomaan, että repussa kantaminen rasittaa hieman jalkoja, ehkä juuri tuon lantion alueen puristuksen takia.

Repussa saa juuri ja juuri imetettyä. Ja vauva on selkeästi nauttinut kovasti repussa olemisesta. Tosin välillä mietin, että painaako repun reuna vauvan polvitaipeita. Vauva on oppinut jo rauhoittumaan kun näkee minun pukevan reppua.

Rengasliina

Rengasliinan halusin suorastaan siksi että se on niin kaunis. Rengasliina on nopea laittaa, joten se hyvä sellaisiin lyhyisiin kantopätkiin ja erityisesti kotioloihin.

Rengasliina on meillä käytössä erityisesti kun laitan ruokaa. Rengasliinassa vauva on hieman sivummalla lonkalla, joten vauva näkee sieltä hyvin. Vauvamme rakastaa rengasliinassa oloa.

Rengasliinaa on helppo säätää niin, että vauva yltää tisuun. Usein laitan rengasliinan myös silloin kun tiedän että vauva on väsynyt ja nukahtaa pian. Kun vauva nukahtaa, on helppo köllähtää sänkyyn ja nukkua vauva sylissä tai sitten laittaa vauva omaan sänkyyn päiväunille.

Rengasliina on ihan ehdoton ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Rengasliinan huono puoli on että paino tulee toispuoleisesti ja se rajoittaa hieman käden liikerataa. Eli pieni ruuanlaitto onnistuu, mutta siivous tai pyykkien ripustaminen kantoliinalla ei ole niin mukavaa.

Kantoliina

Oikeaoppiset kantoliinahörhöt suosivat nimenomaan aitoja, pitkiä, laadukkaita jopa käsin kudottuja kantoliinoja. Tällaiset laadukkaat kantoliinat ovat aika hintaviakin. Silti ihmiset ovat hurahtaneet niihin täysin!

Ja nyt vähitellen alan ymmärtää. Nimittäin laadukas kantoliina on selvästi ergonomisin, sillä paino jakautuu tasaisesti ylävartalolle. Kantoliinan voi sitoa lukemattomilla tavoilla eteen, taakse tai lonkalle.

Kantoliinan materiaali vaikuttaa paljon sen ominaisuuksiin. Näin talvella on tietenkin ihana, että kantoliina myös lämmittää. Kantoliinan miinus on se, että sen sitominen vie ainakin aloittelijalta pidempään kuin repun. Kantoliina on kuitenkin ehdoton kantoväline paljon tai pitkiä matkoja kantavalle.

Kantamisen plussat:

Kantamisessa parasta on se, että vauva saa olla ihan lähellä. Kantamisen tiedetään myös vaikuttavan lapsen kehitykseen. Alkuperäiskansat kantavat lastaan paljon. Itse olen varma, että kantaminen vaikuttaa myös lapsen motoriikkaan ja tasapainoonkin, kun vauva tottuu erilaiseen liikkeeseen.

Talvella parasta kantamisessa on se, että itse pärjää vähemmällä vaatteilla ja jos kantovälineen pukee takin alle ja hommaa vieläpä kantotakkiin, ei vauvalle tarvitse pukea ulkovaatteita ollenkaan. Lämpimät töppöset ja pipo ovat tietty tärkeät kannettavalle vauvalle.

En nyt ehdi kirjoittamaan enempää, mutta vastaan tosi mielelläni kysymyksiin kantamisesta! 

Kuvat Slingography / Meri Pistokoski

TULA-kantoreppu ja Fidella-rengasliina saatu Ipanaisesta, muut liinat on lainassa kuvaajalta.