Voisinpa kertoa salaisuuteni ja parhaat vinkkini kehon palautumiseen synnytyksen jälkeen. Salaisuuteni on, että sellaista ei ole. En ole mielestäni tehnyt yhtään mitään sen eteen, että kehoni palautuisi ennalleen.
Vai olenko?
Liikunta raskauden jälkeen
Toki kävin kolme kertaa ihanassa äiti-vauva-joogassa, mutta en käynyt siellä siksi että kehoni erityisesti palautuisi, vaan siksi että itse nautin siitä.
Äiti-vauva-jooga, ja jooga muutenkin on ihanaa, terveelistä ja hyvää keholle ja mielelle, mutta pakko tunnustaa. En ole joogannut puoleen vuoteen tuota kolmea kertaa enempää.
Liikunta ei siis voi olla palautumiseni salaisuus.
Lapsivuodeaika ja synnytyksestä palautuminen
Ehkä salaisuuteni onkin liikkumattomuus? Vietin nimittäin synnytyksen jälkeen neljäkymmentä päivää kestävän levollisen lapsivuodeajan. Tein sen osin siksi että halusin vähentää stressiä, joka vaikuttaa heikentävästi aineenvaihduntaan ja ihan kaikkeen hyvinvointiin. Ainoan kerran kun olen kerännyt kymmenen kiloa ylimääräistä painoa, oli kun kärsin äärimmäisestä stressistä ja aineenvaihduntani sekä hormonitoimintani meni täysin sekaisin.
Lapsivuodeaikaa vietin kuitenkin siksi, että halusin antaa itselleni aikaa sopeutua henkisesti muutokseen, tutustua vauvaan ja luoda tiiviin yhteyden häneen.
Lapsivuodeajan tiedetään myös ehkäisevän synnytyksen jälkeistämasennusta. Omasta masennuskokemuksestani ja synnytyksen jälkeiseistä kuolema-ajatuksista kerron tässä tekstissä.
Palautumista tukeva ruokavalio
Totta kai olen syönyt terveellisesti, eli paljon ravinteikasta ruokaa jota rakastan. En sitäkään ole tehnyt siksi pääsisin vatsamakkaroista, vaan siksi että rakastan kasvispitoista ruokaa, joka sattuu olemaan myös hyväksi keholleni.
Ruokavalioni ei noudata mitään diettiä. Yllätyksekseni Kanadan uudet ruokasuositukset ovat kuitenkin yllättävän lähellä ruokavalioni periaatteita.
Ruokavalioni tiivistyy parhaiten näin: Kaikkea kohtuudella, paitsi kasviksia. Kasviksia överit.
Meillä syödään päivittäin valtavat määrät kaikenlaisia kasviksia. Laadukasta, eettisesti tuotettua lihaa syödään vähän, maitoa emme juo, raakamaidosta valmistettua voita ja juustoa sekä hapanmaitotuotteita syödään vähän. Lisäaineita vältämme, mutta en ole kuitenkaan täysin ehdoton.
Hyvä esimerkki ruokavaliostamme on erittäin kasvispitoinen pasta bolognese. Tämä lasten raskastama resepti kannattaa ottaa talteen!
Kehoni on siis oppinut vaatimaan terveellistä ruokaa ja sitä syönkin jätti-isot määrät joka päivä.
Mutta kerran tai kaksi päivässä kehoni vaatii myös vähän herkuttelua. Enkä yhtään liiottele kun kerron että syön joka päivä yhden tai kaksi kakkupalaa tai pullaa. Kyllä, syön vehnääkin, mutta kohtuudella.
Aiemmin tosiaan välttelin gluteenia todella tarkkaan, mutta DNRS-menetelmän ansiosta olen päässyt eroon siitäkin yliherkkyydestä.
Tietoinen liike ja plasebo
Käsi sydämellä vannon etten harrasta liikuntaa, jos paria joogatuntia, satunnaista käsilläseisontaa ja noin yhtä juoksulenkkiä kahden vuoden välein ei lasketa.
Mitä sen sijaan harrastan on tietoinen liikkuminen. Arkiliikunnan hyödyt tiedetään, mutta tietoinen liike on enemmän.
Paras esimerkki ilmiöstä on Harvardissa tehty tutkimus, jossa hotellisiivoojat jaettiin kahteen ryhmään. Toiselle ryhmälle kerrottiin, että hotellinsiivoustyö on erinomaista liikuntaa, joka täyttää kaikki päivän liikuntatarpeet. Tälle testiryhmälle kerrottiin myös, että liikunnan ei tarvitse olla rankkaa tai kivuliasta ollakseen tehokasta. Kontrolliryhmälle kerrottiin vain faktoja liikunnasta, mutta ei sitä että heidän tekemänsä työ on loistavaa liikuntaa.
Hotellisiivoojien kehon koostumus mitattiin neljän viikon jälkeen. Ryhmä joka oli tullut tietoiseksi työn ohella harjoittamastaan hyödyllisestä liikunnasta, oli saavuttanut suuria hyötyjä. Monen paino oli tullut lähemmäksi normaalia ja ryhmän veriarvot sekä fyysinen kunto oli parantunut huomattavasti. Eikö ole ihmeellistä!
Toisessa tutkimuksessa keski-ikäiset miehet jaettiin kahteen tutkimusryhmään. Toinen ryhmä harjoitteli lihaksia käytännössä, toinen vain mielikuvaharjoittelulla. Yllättävää, mutta myös mielikuvaharjoittelulla treenanneet saivat lihaksensa kasvamaan!
Isoäitini onkin kertonut, että hänen personal trainerinsa teettää hänellä usein lihaskuntoharjoituksia mielikuvituspainoilla.
En usko, että liikun yhtään keskivertoäitiä enemmän, mutta luulen, että vauva-arjen tulokset näkyvät kehossani keskimääräistä paremmin siksi, että tiedostan likkeen ja lihaksistoni. Kiitän itseäni ja kehoani jatkuvasti siitä miten vahva se on ja miten hyvin hoidan vauvaani. Uskon, että tämä lähinnä salaisuuttani.
Kolme vinkkiä synnytykestä palautumiseen:
Ehkä vinkkini onkin että älä tee mitään. Ehkä vinkkini on, että anna kehon olla juuri sellainen kuin se nyt on. Älä yritä muuttaa mitään. Muuta se, miten asennoidut kehoosi. Muuta tietoisuuttasi. Rakasta kehoasi. Rakasta jokaista soluasi. Luota siihen viisauteen, joka ohjaa syntymää, joka ohjaa jokaisen solun toimintoja, joka ohjaa jokaista sisään- ja uloshengitystä ja sydämenlyöntejä.
Arvosta liikettä, jota teet vauvaa hoitaessasi. Tiedosta, että se on hyödyllistä, parantavaa, korjaavaa ja parasta mitä vauvan saanut ihminen voi tehdä. Ei ole tarvetta lähteä salille treenaamaan vauvavatsaa pois. Vauva on paras liikuntaväline! Lihakset kasvavat samaa tahtia kun vauva saa painoa. Luonto on viisas!
Kolme vinkkiä:
- Tietoinen, rakastava liike
- Hyvinvointia tukeva ruokavalio
- Lapsivuodeaika ja tiedostamattoman stressin käsittely ja minimointi (meditaatio, tietoiset stressin ja traumojen käsittelymenetelmät)
1.2.2019
En tiedä esittelikö kuvat sitä miten hoikka olet ja ulkoista palautumista? Toki kirjoitat henkisestä puolesta. Itse olen käynyt hyvällä äityisfyssarilla jossa ultrattiin syvien vatsalihasten kunto ym. Ihan vaan sillä, että vaikka ulkoisesti olisikin ”palautunut” niin sisäisesti välttämättä vielä ei. Tämä tuskin oli sulle uutta, mutta et vaan maininnut siitä mitään.
2.2.2019
Kiitos kommentista! Tässä aihe vähän eri näkökulmasta. Mutta itse asiassa uskon mielen vaikuttavan myös tuohon sisäiseen palautumiseen, mistä puhut. Tästä lisää pian!
1.2.2019
Hei Maria, kiitos tekstistä.
Halusin kysyä sinulta, mitä kaikkea mielestäsi kuuluu ns lapsivuodeaikaan? Onko sinulla vinkkejä ekaan 40pv, tai kuinka kauan kestäneekään?
Sain toisen lapseni tammikuun alussa ja olen pysytellyt aika lailla sisällä. Kroppa (varsinkin keskivartalo) on paljon löysempi kuin ekan lapsen jälkeen, mutta en ole siitä niin moksiskaan. Olenkin ajatellut, että ei ole kiirettä nyt saada hoikkaa kroppaa heti, onhan tässä muutakin mihin keskittyä.
Olen mielestäni siis lähes vahingossa viettänyt paljon lapsivuodeaikaa: ollut vain kotona vauvan kanssa muutamaa happihyppelyä ja kauppavosiittiä lukuunottamatta jo lähes kuukauden. Ruoat ja pyykit ovat hoituneet, kummasti ilman stressiä. En tiedä johtuuko se siitä että olen tiedostamattani päättänyt olla murehtimatta, mutta jotenkin tuntuu että asiat hoituvat myös niin ettei niistä paljoa välitä. Tämä heijastuu mielestäni myös kroppaani: se ei ole täydellinen ulkoisten mittareiden mukaan, mutta minulle se juuri nyt on. Toisin kuin ensimmäisen raskauden jälkeen, olen nyt sinut sen kanssa, että asiat tapahtuvat hitaasti.
Hauskaa kevättä sinulle!
2.2.2019
Ehkä tärkein on juurikin sellainen hetken pysähtyminen ja uuden tunnustelu. Ja onnea, kuulostaa juuri ihanalta!
2.2.2019
Ihana Maria,Kiitos on upeeta lukea viisaita ja raikkaita ajatuksiasi Blogissasi.
9.2.2019
Ihana kirjoitus! Kiitos! En itsekään harrastanut juuri mitään liikuntaa raskaudestani palauduttuani 5v. sitten. Ja muutenkaan liikunta liikuntana ei ole mun juttu. Lähinnä jotain pilatesta tai venyttelyä olen miettinyt olevan keholleni hyväksi. Ja toi lihaksien tiedostaminen kuulostaa tosi hyvältä!