Monikemikaaliyliherkkyys on krooninen sairaus, johon ei ole olemassa parantavaa lääkitystä tai hoitoa. Oireita voi yrittää lievittää antihistamiineilla, mutta yleensä niistä ei ole tähän sairauteen mitään merkittävää apua. Monikemikaaliyliherkkyyden keuhko-oireet, kuten hengenahdistus ja yskä, muistuttavat astman oireita, mutta astmalääkkeet tehoavat MCS-oireisiin paljon huonommin kuin varsinaiseen astmaan. MCS-potilaat ovat usein myös yliherkkiä lääkkeille, joten he saattavat saada lääkkeistä niin vaikeita sivuvaikutuksia, ettei niiden käyttäminen ole heille mahdollista.
Siedätyshoitoa on kokeiltu siedättämällä MCS-potilaita kemikaaleilla, mutta sillä ei ole ollut tehoa, koska MCS ei ole allergia. Allergia tarkoittaa sairautta, jossa elimistö valmistaa IgE-vasta-aineita, kun allergiaa aiheuttavaa ainetta eli allergeenia joutuu elimistöön. Monikemikaaliyliherkkyydessä elimistö ei valmista IgE-vasta-aineita. Yliherkkyys on ärsytysreaktio. Allergia ja yliherkkyys ovat siis kaksi eri asiaa, vaikka ne voivat kumpikin aiheuttaa samankaltaisia oireita, kuten nenän tukkoisuutta ja nuhaa.
Sain hoidoksi keuhkoputkia avaavia astmalääkkeitä ja kortisonia suihkeena. Sain myös suun kautta otettavia kortisonitabletteja ja antihistamiineja. Valitettavasti näistä lääkkeistä ei ollut paljon apua. Paras hoito minulle oli puhdas ilma, jossa ei ollut hajusteita eikä muita ärsyttäviä kemikaaleja.
Koska monikemikaaliyliherkkyys on fyysinen sairaus, sitä ei voi parantaa psykoterapialla. Tanskassa suoritetussa laajassa tutkimuksessa hoitona kokeiltiin tietoisuustaito-pohjaista kognitiivista terapiaa, jonka englanninkielinen nimi on Mindfulness-based Cognitive Therapy (MBCT). Tämä terapia sisälsi muun muassa kognitiivista psykoterapiaa sekä meditaatioon ja joogaan perustuvia rentoutusharjoituksia.
Tutkimuksessa havaittiin, että MBCT-terapiaa ei voida suositella monikemikaaliyliherkkyyden hoitoon, sillä se ei vähentänyt eikä poistanut oireita.
Valitettavasti osa lääkäreistä pitää monikemikaaliyliherkkyyttä luulosairautena. He väittävät oireiden johtuvan ehdollistumisesta tai pelosta kemikaaleja kohtaan. Sen vuoksi he ehdottavat MCS-potilaille hoidoksi psykoterapiaa.
Olen ollut aina valmis tekemään kaikkeni tullakseni jälleen terveeksi. Niinpä kävin psykiatrilla, söin psyykenlääkkeitä ja osallistuin psykoterapiaan useamman vuoden ajan. Tämä hoito ei kuitenkaan parantanut monikemikaaliyliherkkyyttäni.
Onneksi useimmat lääkärit ovat nykyään jo niin valistuneita, että tietävät monikemikaaliyliherkkyyden olevan fyysinen sairaus.
Ainoa hoitokeino, jolla on saatu tilastollisesti merkittäviä positiivisia tuloksia, on oireita aiheuttavien kemikaalien välttäminen. Altistumisen välttäminen voi olla käytännössä hyvin vaikeaa, mutta se on kuitenkin erittäin tärkeää. Ei ainoastaan siksi, että se vähentää MCS:n oireita, vaan etenkin siksi, että se myös estää sairautta pahenemasta.
Aluksi yliherkän voi olla vaikeaa huomata, mistä altisteesta hänen oireensa johtuvat. Siten altistuminen voi olla pitkäkestoista ja muodostua voimakkaaksi. Tällöin sairaus voi edetä hyvinkin pahaksi: oireet voimistuvat ja yhä useammat altisteet alkavat aiheuttaa niitä. Oireita aiheuttavan tekijän löytäminen on usein vaikeaa, sillä kyseessä voi olla esimerkiksi rakennuksen piilevästä kosteusvauriosta vapautuva homemyrkky.
MCS kehittyy usein pitkäaikaisen altistumisen myötä, eikä altisteen pitoisuuden tarvitse välttämättä olla kovin suuri.
Kemikaaliyliherkkä reagoi yleensä aluksi vain yhteen tai muutamaan altisteeseen. Jos hän tässä sairauden alkuvaiheessa kykenee välttämään oireita aiheuttavia altisteita, sairauden eteneminen saattaa pysähtyä, ja sairaudesta voi jopa toipua. Jos kemikaaliyliherkkä kuitenkin myöhemmin altistuu samalle altisteelle, sairauden kehittyminen saattaa alkaa uudelleen.
Oireiden välttämisessä tärkein yksittäinen asia on sisäilmaltaan mahdollisimman puhdas koti, jossa potilas ei joudu altistumaan oireita aiheuttaville kemikaaleille. Toiseksi tärkein asia on sisäilmaltaan mahdollisimman puhdas työ- tai opiskelupaikka.
Lapsipotilaiden kohdalla se tarkoittaa sisäilmaltaan mahdollisimman puhdasta koulua tai päivähoitopaikkaa.
Sitaatit ovat Päivi Ingrid Sirenin kirjasta MCS-potilas, joka julkaistaan 15. huhtikuuta 2016.
Artikkeli on kolmas osa monikemikaaliyliherkkyyttä koskevasta kirjoitussarjasta:
1. Monikemikaaliyliherkkyys – Mikä sairaus on kyseessä?
2. Monikemikaaliyliherkkyys – Miten sairaus diagnosoidaan? (lähdeluettelo)
10.2.2016
Omalla kohdallani vasta toinen lääkäri tiesi mistä on kysymys. Sain Triptyl -nimistä (mieliala)lääkettä, jonka tosin jätin pian pois, koska en halunnut hoitaa kemikaaliherkkyyttä toisella kemikaalilla. Ja lisäksi varmuutta lääkkeen tehosta ei ollut (on vain todettu lääkettä mielialalääkityksenä käyttäneillä vaikutus, joka voisi auttaa). Itsellä hoidettiin siis hajusteyliherkkyyttä.
Paras hoito on tuo edellä mainittu hajusteiden välttäminen.
11.2.2016
Mites kun tuo ei ole esimerkiksi WHO tunnistanut tällaista tautia ollenkaan ja taitaapi lähes kaikkialla maailmassa olla muutenkin luokiteltu ihan muuksi kuin sairaudeksi.
Missään ei pystytä objektiivisesti todentamaan oireiden syyksi tiettyjä yhdisteitä tai aineita, vaikka henkilökohtainen kokemus olisi vahvakin.
Tärkeintä tällaisille ihmisille olisi pääsy järkevän lääketieteellisen ja tietoon pohjautuvan hoidon ohjaukseen. Sen sijaan erilaiset puoskarikirjat, -sivustot ja pseudotieteelliset kirjoitelmat vain lisäävät ongelmaa.
Olisi mukavaa, jos olisi niitä, jotka olisivat osa ratkaisua eivätkä ongelmaa.
15.2.2016
Löydän itseltäni monia samoja oireita kuin MCS – potilaalla on. Olen sairastunut allergiseen astmaan (sisäilma) vuonna 2004 ja joutunut en vuoksi eläkkelle.
IgE välitteinen astma se ei ole, koska vasta-aineita ei ole havaittu, vaan pikemminkin kyseessä on ollut eosinofiilinen astma, joka kehitti vielä kroonisen yskän ja hajusteherkkyyden vuosien varrella.
Samoin minulla on krooninen komplisoitunut migreeni. Migreeniä hoidettaessa neurologini epäili, ja alkoi hoitaa Botox pistoksin, sentraalista sensitiivisyyttä (cental sensitation syndome) ja kuinka ollakaan – ensin hävisi krooninen yskä, sitten astman hoitotasapaino parani huomattavasti ja nyt on hajusteherkkyys parantunut huomattavasti eli hajut eivät ole minulle läheskään niin suuri ongelma kuin ennen.
Tähän prosessiin on mennyt aikaa noin 6 kuukautta.
Hoidossa Botox piikit pistetään rinnan alueelle kylkivälihermojen päihin (kylkivälihermot ovat suorassa yhteydessä keskushermostoon).
Itse vähän ihmettelin tuolla mainintaa, jossa lopetettiin Triptyl – lääkitys ja sen lopetaminen. Nykykäsityksen mukaan mm. fibromyalgia on kroonista migreeniä (vrt- Uusi Päänsärkylehti ja artikkeli Krooninen migreeni – repullinen diagnooseja) ja Triptyl on hyvin ylseisti käytetty migreenin estolääkitys. Laitan Päivi sinulle sen artikkelin tulemaan.
16.3.2016
MIkkelissä haisee ja pahalta, surkeus